Jälkikasvu tahtoi ongelle. Mikäs siinä. Vaikka jokainenhan sen tiesi miten homma tulee sujumaan: Ensin maristaan milloin mennään. Sitten maristaan että matoja pitäisi kaivaa. Sitten sitä että matoja ei saa kiusata sillä niille tulee paha mieli. Ja tasan viiden minuutin marisemisen jälkeen alkaa tenttaus joko saa mennä uimaan kun on niin tylsää…

No näinhän se menee. Yksi jää hoitamaan kala-hommat kun muut rynnivät kuin päättömät kanat tekemään mitä huvittaa. Mansikoita, mustikoita, simpukoita, rantahietikoita. Aurinkoa, sadepisaroita. Vedessä palelevia tytöntylleröitä – ja sitten se ylpeä kalamies. Hyvin kuulema maistui – se piskuinen särki minkä poika itselleen paistoi.

Ihanaa kesää, se on täällä. Parhaillaan.